Luterilaisen kirkon tunnustus perustuu Raamattuun, kolmeen vanhan kirkon uskontunnustukseen sekä luterilaisiin tunnustuskirjoihin.
Raamattu
Tunnustus ja ekumenia
Kirjojen synty ja luonne
Kirjojen kokonaisuus ja asema
Tietoa suomennoksista
Lyhenteet ja viittaaminen
Kirjallisuutta
Luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen kokonaisuus määriteltiin v. 1580 hyväksytyssä Yksimielisyyden kirjassa (Liber concordiae).
Nämä kolme ns. ekumeenista uskontunnustusta ovat Apostolinen ja Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus sekä Athanasiuksen uskontunnustus.
Augsburgin tunnustus on luterilaisten päätunnustus, joka laadittiin Augsburgin valtiopäiville vuonna 1530.
Philipp Melanchthonin vuonna 1531 kirjoittama Puolustus on Augsburgin tunnustuksen tärkein selitysteos.
Lutherin Iso katekismuksen tarkoituksena on selittää yksinkertaisesti kristinuskon keskeinen sisältö ja tukea tavallisen seurakuntalaisen hengellistä elämää.
Martti Luther julkaisi Vähä Katekismuksen vuonna 1529 kristinopin opettamisen apuvälineeksi.
Lutherin vuonna 1537 kirjoittama Schmalkaldenin opinkohdat laadittiin alun perin paavin koolle kutsumaa kirkolliskokousta varten.
Melanchthonin vuonna 1537 laatima Paavin valta ja johtoasema täydentää Augsburgin tunnustusta esittämällä luterilaisten käsityksen paaviudesta.
Yksimielisyyden ohje on luterilaista tunnustusteksteistä myöhäisin ja siinä keskitytään ratkaisemaan eräitä luterilaisten sisäisiä opillisia kiistoja.
Vuonna 1593 tehdyllä Upsalan kokouksen päätöksellä Ruotsin (ja Suomen) valtakunnanuskonnoksi vakiintui luterilaisuus.